Outin ottama kuva

Aivan ihanaa, kun kesä on tullut. On lämmintä, on aurinkoa ja elämä on todella mallillaan. Olimme Savossa Laurin mökillä viettämässä Vappua ja toukokuun alkua. Sain olla siellä kaiket päivät vapaana kaikista hihnoista. Sisällä kävin vain syömässä ja nukkumassa. Romi-koira oli siellä myös. Romilla oli oma mökki, jota olisin halunnut käydä tutkimassa, mutta Romi ei antanut. Lenkillä kävimme kyllä yhdessä. Romi on sellainen hieno metsästyskoira, joka kulkee metsällä isäntänsä kanssa. Järvi oli siellä vielä jäässä, ettei voinut käydä uimassa, mutta ehkä ensi kerralla.

Nyt on lauantai ja täällä satoi aamusta alkaen vettä ihan kamalasti, mutta hyväähän se ruohikoille ja kasveille tekee tietenkin. Lähdimme ulos ja minulle pistettiin se ihan vauvasadeviitta. Huh! kuinka se kuristi joka paikasta. No, eipä muuta, kun lähdettiin koirien pukuliikkeeseen ja ostettiin minulle hieno sadeviitta. en mielellään pidä mitään sellaisia, mutta kun sataa kaatamalla, ei ole kovin kivaa olla kauan ulkona. Nyt kelpaa juoksennella taas sateellakin. Joku pieni vauvakoira voisi tarvita sitä mun pientä sinistä viittaani.

Tässä se minun hieno, uusi sadeviittani

Jippii !!! Kevät on tullut! Ihanaa! Haluaisin olla vain ulkona . . . . .  aina. Siellä on niiiiiiiin ihania tuoksuja ja tyttökoirat taitavat myös juoksennella siellä. Kaksi päivää sitten heitin talviturkkini ja nyt on niin kevyt olo. No onhan noita muutamia haituvia vielä talvikarvoista jäljellä, mutta kyllä ne siitä häipyvät kesän tulon myötä.

Partsilla voi istuskella ja syödä ruisleipää, jossa on sinihomejuustoa päällä. Ne ovat niitä emännän kahvileipiä, mutta kyllä niistä aina minullekin muutama muru tulee. Linnut livertelevät puissa ja oravakin kävi hyppimässä tuossa lähimännyssä.

Olen käynyt ahkerasti agility-treeneissä ja osaan siellä kyllä kaikki jutut, mutta olen niin hirmu kiireinen, etten ehdi paljon neuvoja kuunnella, kun täytyy nopeasti vain juosta kaikki esteet, renkaat ja putket läpi. Viime kerralla oli taas uusi temppujuttu, keinu. En minä paljon edes huomannut, että se keinui. Juoksin sen päästä päähän ja istahdin lopuksi keinun päähän. Se olikin oikea tapa, sain siitä kehuja.

Ja tänään on taas jännät tiedossa. Menen sitä kettua haukkumaan. Oikeastaan opin koko haukkumisen vasta viime kettureissulla. Sitä ennen ei ole ollut tarvetta haukkumiseen. Mutta nyt osaan haukkua mahtavalla äänellä. Olimme eräs ilta tuolla metsäretkellä ja näin siellä kuolleen siilin. No sehän oli mielestäni oikein hyvä kettu ja haukuin kuin mieletön sitä, niin emäntäni tuli katsomaan, mikä oli hätänä. Tänä iltana taas haukutaan.

Merenrantaretkellä löysimme Kaisan ja Ollin kanssa lumiluolan

ja ison, ison kiven, jonka päälle kaikki kiipesimme.

Mukavasti tässä aika menee, joskus on aurinkoisia päiviä ja joskus tulee vielä lunta, mutta kesää odottelen. Noita karvojakin kuulema vähennetään koko ajan kevättä kohti mentäessä. Hyvähän se on, kuuma muuten tulee kesähelteillä. Onhan noita jo tullut riittävästi, niin että olen aika peikkopojan näköinen. Mutta ei se mitään.

Nykyisin olen todella innostunut agility-poika. On ihanaa, että on sellainen urheiluharrastus keksitty tällaiselle urheilijapojalle kuin minä. Kerran viikossa käymme siellä treeneissä, mutta useamminkin kyllä itse haluaisin. Treenipaikka on niin kaukana vain, että en osaa yksin sinne mennä. Harmi! Auton takapenkillä odottelen aina innoissani, milloin olemme treenipaikassa. Sitten pikapikaa juoksujalkaa portaita ylös ja salille. Ihanaa!

Käyn heti aluksi tekemässä kaikki hypyt ja putket ja pussit, mitä siellä on ja juoksen noutamaan namut palkinnoksi. Sen jälkeen vasta aloitamme harjoittelut. Koko juttu on tosi hauskaa. Nyt viimeksi oli sellainen pyöreä rengas, josta hypättiin läpi. Heti, kun hoksasin, miten siitä täytyy mennä, tuntui sekin kivalta tempulta. Se A-juttu oli heti alkuun myös ihan jees.

Ohjaajatäti kyllä kehuukin minua, että olen joku kultapala. Kivaltahan se tuntuu. Ei siellä kyllä olekaan toista niin pientä, kuin minä olen. Olen ollut aina pienenäkin rohkea ja kiinnostunut liikunnasta ja hyppimisestä, niin siksi varmaan tuollaiset hyppelyjutut ja mustat pimeät putket ovat hauskoja asioita. Täytyypä pysyä tämän lajin parissa, koska se tuntuu soveltuvan minulle ja ohjaajakin kovasti kannustaa pientä urheilijanuorukaista.

Tänään olin taas risusavotassa. Tuossa meidän lähellä on tehty puiston mäellä puunkaatohommia ja siellä on puita pitkin ja poikin mäkeä. Siellä olen myös minä ollut monena päivänä risusavotassa. Kannan niitä keppejä ja risuja eri paikkoihin, pureskelen oksia poikki ja kuorin niitä. Jäniksiä olen myös jonkun kerran siellä ajanut takaa. Kaikki sellaiset paikat, joissa saa olla vapaana, ovat upeita tällaiselle pienelle pojalle.

Terkkuja vaan kaikille, jotka olette lukeneet juttujani ja kirjoitelleet minulle!

Tässä kuvia minun risusavottahommistani

Niin. Eipä siitä puusta paljon jäänyt jäljelle.

Löytyi tällainen kuva, jossa olen vasta 2 kuukautta ja olimme kuvausreissulla merenrannassa. Olin niin pieni, että minun piti aina välillä nukkua päiväunet. Tässä minä nukun ja nukuin usein parikin tuntia. Oli heinäkuu ja lämmintä, mutta siellä merellä tuulee aina kylmästi, niin oli ihana nukkua lämpimän peiton alla tuulelta suojassa.

Metsäretket ovat todella ihania

Olimme tänäänkin koko päivän reissussa. Osaan jo itse sen pitkän matkan, 2,5 km, sinne kämpälle. Tiedän ihan tarkalleen kaikki mutkat ja mäet metsäpolulla. Oli minulla omatkin eväät mukana, mutta en tietenkään niitä syönyt. Kun paistoimme makkaraa, se tuoksui niin ihanalle. No, sainhan minä makkaraa, arvasin sen. Tulomatkalla kotiin nukuin koko matkan, kun olin juossut siellä metsässä niin paljon, että vähän väsytti. Varmaan taas menemme joskus uudelleen sinne retkelle.