Näissä kuvissa olen Hangossa, jossa olimme kuvausreissulla viisi päivää. Hanko oli hieno kaupunki. Siellä oli meri joka puolella kaupungin ympärillä ja siellä rannoillahan me pyörimme. Aurinko paistoi ja oli todella kesäistä. Sanovat, että nyt on intiaanikesä. Jaha, voipi ollakin, ainakin minulla on ollut ihanaa. Olemme retkeilleet ja kulkeneet paljon kaikkialla, metsissä ja luonnossa, niin että olen saanut nuuskia tarpeekseni. Hangossakin tapasin paljon koirakavereita sillä reissulla. Illalla rupesi olemaan jo aika pimeää, joten minun piti vahtia, että olimme turvassa yöt.

Karvani rupeavat taas olemaan aika pitkät ja talvi tulossa. Huh, huh! Kuinka selviänkään, jos minulta viedään karvat ennen talvea. Kynsien leikkaamisestakaan en oikein tykkää. Kun kuulen lauseen: "Pitäisiköhän niitä kynsiä taas hieman lyhentää", olen sekunnissa sängyn alla piilossa ja sieltä luuraileen, joko h-hetki on mennyt ohitse. No, eihän se mene. Kun sitten kynsiä leikataan, huomaankin, ettei se ollutkaan lainkaan kurjaa, en vaan muistanut. Sen jälkeen kuulen taas: "Nyt mennään noutamaan namupalat"

Osaan kyllä aika hienosti kulkea tuolla ulkona, kun olemme lenkillä. En vedä hihnasta ja osaan seurata ja kävellä rinnalla ja tykkään tehdä kaikenlaisia tehtäviä kotona. Joskus olen kyllä vielä vähän liiankin innokas, enkä malta kuunnella loppuun niitä käskyjä, kun haluaisin nopeasti tehdä jutut. Jos ulkona tulee vastaan musta ISO koira, en ihan aina välitä tutustua siihen, kävelen vain reippaasti ohi ja katselen sitä, mutta kaikki muun väriset koirat ovat ihan OK. On aivan ihana leikkiä kaikkien kanssa vaikka kuinka kauan, mutta sitten kuitenkin pitää molempien lähteä kotiin.

Tässä nyt vaan odottelen kuinka kauan tuo intiaanikesä oikein kestää. Yöllä on melkein jo pakkasta, mutta päivällä aurinkoista ja lämmintä.